Sivut

lauantai 30. toukokuuta 2015

Tuuppausta vai vapaampaa tuupausta?

Moi! Pääsin nyt koneelle enkä halua kirjoittaa kaikkea yhdessä postauksessa joten nämä nyt tulee näin kahdessa osassa. Mutta asiaan!

Elikkäs, menin siis perjantaina tallille ratsastamaan Ressukan. Mentiin testauksessa olevalla koulusatulalla jotta nähtiin oliko se ihan hyvä myös ratsastaessa.


Menin tallille Nean äidin kyydillä kun se tuli töistä hakemaan mut ja vei tallille. Nea olikin jo käynyt pelastamassa ponin sateelta ja vienyt sen sisään. Alettiin sitten laittaa ponia valmiiksi yhdessä ja pikkuhiljaa suunnattiin kentälle.

Mentiin siis ihan perus kouluratsastusta tavoitteena saada poni kulkemaan enemmän omalla moottorilla, mutta samalla ratsastajan apujen käyttö vähenemään. Alkuun tuntui niin kauheelta. Uusi satula hiukan leveä ja poni laiska ja punki joka suuntaan. No hetken päästä päästiin yhteisymmärrykseen mitä tuli tehdä ja poni jo rentoutuikin hieman.


Ravissa tehtiin kaikennäköisiä tehtäviä, kuten esimerkiksi kokorataleikkaa alkupuolisko temponlisäys keskellä kevennyksen vaihto ja loppu pohkeenväistöä uralle. Ekat kerrat meni niin huonosti että jopa pikkulinnut nauro meille. Lopulta poni tajus mitä tehdään ja rupes menemään tosi hyvin.


Laukkoja en ottanu hirveesti mutta sen verran että saatiin harjoiteltua diagonaaleja laukassa ja hieman myös keskiympyröitä ja kulmia. Loppuun menin vielä kouluradan joka olisi MänRan kisoissa 6.6. Radassa on paljon hiottavaa ja pitää treenata vielä todella paljon, jotta saatais ees hyväksytty tulos. Mutta oli se nyt ihan hyvä verrattuna siihen että en ole ratsastanut Ressulla vielä kuin sen viisi kertaa aikaisemmin.


Tänään lauantaina tulin sitten Nealle yöksi kun käytiin vähän heppakaupoilla hööksissä ostamassa kaiken näköstä tarpeellista ja ehkä vähän tarpeettomampaakin tavaraa. Nean äiti ratsasti Ressun aamulla kun Anita piti sille tunnin, mutta silti mentiin Nean kanssa ratsastamaan ressu puoliksi ilman satulaa.


Mentiin tosi rennosti melkeimpä vaan pitkin ohjin ravia ja käyntiä. Ei siis edes laukattu kuin ehkä kolme ympyrää. Ressu oli todella super, liikku hyvin eteen ja rentoutu kivasti vaikkei mitenkään verenmaku suussa ratsastettukkaan. Vaan siis ihan pitkällä kaulalla eteen alas hömpsöteltiin menemään.

Mutta tarvitesn nyt pikaisia mielipiteitä!
Haluatteko te että kuvaan huomenna Nean kanssa MyDayn?

Varsinaisia loikkakoikkasia

Moi! Olin keskiviikkona ratsastamassa Ressun, mänran estekisoja ajatellen. Eli esteitähän me pompittiin menemään.


Aluks poni oli vähän laiska, tahmea ja punki kokoajan pohjetta vasten. Muutaman kymmenen minuutin verkan jälkeen päästiin jo vähän vauhtiin eikä pohkeita vasten punkemista enää ilmennyt. Muutenkin alkoi jo tahti reipastua sen verran että sain sen liikkeelle ja silloin kun halusin sain laukan vaikka käynnistä pienellä pohkeen puristuksella. Oli ihan huikee tunne. Mentiin alkuun vaan kavalettia ja pientä ristikkosarjaa. Ne meni ihan hyvin ilman mitään ylimääräisyyksiä.


Nostettiin korkeutta vähän ehkä johonkin 50cm. Tulin sarjan ja Ressu lähti heti juoksemaan jo toisesta päästä kohti estettä. Olin varautuneena kaikkeen ja itse hyvässä ryhdissä, enkä mennyt niin kaulalle hypyssä. Se kyllä palkittiin silla vikan hypyn jälkeen tuli äkki stoppin ja pää alas. No ei se ees ollu vielä paha... Tultiin kuitenkin uudestaan heti ja tällä kertaa rauhallisemmin. Hyvin meni.


Kokeiltiin sitten hetken päästä okseria joka oli diagonaalilla. Eka hyppy oli taas vähän mitä oli, koska päästin ponin vähän liikaa eteen jonka seurauksena oli huono paikka. Ressu ponnisti siis aivan liian kaukaa ja minä jäin jälkeen hypyssä. Vedin kauheesti suusta esteen jälkeen ja Ressuhan sai kilarit siitä ja veti taas äkki stopin ja tällä kertaa pukinkin. Lensin kaulalle mutten vielä maahan asti. Tultiin uusiks ja onnistui hyvin. Laukkakin vaihtu esteen päällä. Tultiin muutamia kertoja uusiks niin okseria kuin sarjaakin ja kaikki sujui ongelmitta.


Ajattelin sitten että tuun pienen radan ajatellen että oltas kisoissa vaikka radassa ei ollutkaan kuin 4 estettä. Tultiin alkuun okseri joka meni tosi hyvin. Jatkettiin sarjalle jonne lähdettiinkin pinkomaan pikkasen kovempaa ja heti esteiden jälkeen Ressu päätti oikaista ja heittää takajalat kohti taivasta, jonka seurauksena lensin kauniissa kaaressa selälleni kentän hiekan sekaan.


Lopuks mentiinkin sitten vain ravia ja käyntiä kun omat luottamuksenrippeet pamahtivat ilmaan kuin ilotulitteet. Eipä taida seuraava hyppykerta olla ihan heti... Muttei Ressu sitä kuitenkaan tehnyt ilkeyttään vaan kun raukka pääsi hyppäämään pitkästä aikaa niin vähemmästähän sitä nyt innostuu.

Onks muut nytte tippunu...? Kertokaa toki jotain pahimpia tippumisianne kun niitä on niin kiva aina lueskella.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

#75 Onnellinen? No ei ees riitä!!

Nyt mä olen onneni kukkuloilla. Nimittäin tässä on ollut käynnissä pieni prosessi josta olen pidellyt aika matalaa profiilia, mutta nyt sen voi kailottaa vaikka koko maailmalle. Prosessi on nimeltään yhteinen poni. Päädyimme siis noin kuukausi sitten harkitsemaan ponia, kun kaverillani Nealla oli pieni ongelma. Heillä oli siis puolikas poni joka tarvitsee määrätietoisen ratsastajan, mutta sen toinen omistaja halusi myydä sen. Joten he tarvitsivat toisen omistajan jottei heidän tarvitsisi luopua siitä.

 Mutta ennen kuin unohdan niin ponin esittely! Elikkäs ponin nimi on Record tutummin Ressu tai Repa. Luonteeltaan Ressu on fiksu. Välillä vähän liiankin kanssa. Hiukka oma päinen ja arvaamaton otus muttei kuitenkaan vaarallinen. Korkeutta Ressulla on n. 148 (virallista mittausta odotellessa). Nimittäin Ressu on mitattu 4 vuotiaana ja silloin oli 148cm mutta nyt herra on jo 7 vuotta pian kääntyy 8v. ja kasvanut varmasti ponin mitoista yli.














Ostotarkastus oli 20.5. ja sitä ennen olin käynyt ratsastamassa Ressulla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli 29.4. ja toinen kerta 10.5., jolloin Anita oli mukana katsomassa. Hyppäsin siis tuolloin Sunnuntaina 10.5. joka oli siis äitien päivä. Ressu meni kivasti tai aluksi ajattelin niin, kunnes pohja peti, poni pomppasi ja mä lensin komeassa kaaressa selälleni maahan. No näitä sattuu... Ei kun takaisin selkään ja uusi yritys, jonka jälkeen kaikki meni taas hyvin.





Ostotarkastuksen jälkeisenä Lauantaina 23.5. eli eilen poni muutti meille, ja asustelee nytten noin kymmenen kilometrin päässä meiltä. Vaikka matka meiltä on ehkä hieman pitkä, niin toisten omistajien kotoa tallille ei tule edes puolta kilometriä. Heidän pihastaan siis näkyy tallille ja kiikareiden avulla voi tarkastaa onko poni vielä tallella.




Mutta itse asiaan. Lauantaina harjailtiin ponia kun se oli saanut tutustua ensin tarhassa reilun tunnin ajan. Soviteltiin samalla myös muutama satula ja onneksemme Emmi oli paikalla auttamassa. Kiitokset siitä! Päästettiin poni hetkeksi tarhaan ja käytiin itse tekaisemassa ja syömässä pizzat.

Syötyämme palailtiin takaisin maasta käsittelyn merkeissä. Harjattiin poni taas kerran ja laitettiin suitset päähän. Mentiin sitten pyöröaitaukseen kun ei muutakaan mahdollista paikkaa ollut. Nea pyöri hetken ensin Ressun kanssa ja sitten mä yritin matkia kaikkia Nean tekemiä juttuja.
Lopuksi lähdettiin vähän käppäilemään tietä pitkin joka taas oli hieman huono ajatus, nimittäin tie kulki tammojen laitumen viertä koko matkan ja meidän 7 v. ruunasta kuoriutui 2 vuotias ori. Pompuilta tai niiden näkemiseltä ei voinut välttyä yksikään edes vähän näkökenttää omaavaa eliötä. Poni oli niin täpiöissään kun oli yleisöä ja vielä neljä tammaa... Wow!!

Talliin päästiin ehjin nahoin ja lopulta sitten vietiin poni 10 minuutin syöttelyn jälkeen tarhaan. Lähdettiin siitä pika puoliin sitten hakemaan lisää satuloita sovitukseen.




Tänään olikin jo ensimmäinen ratsastus päivä kun satula- ja jalustinhihnatkin osoittautuivat sopiviksi. Mä menin totta kai ensimmäisenä selkään ja ajattelin että minkähän laisia ilmalentoja me saadaan tänään kokea. No ei minkään laisia tai olla Ressun päätös sillä poni kulki tosi nöyränä ja rentona koko ajan. Ei mitään possuiluja missään vaiheessa vaikka tiellä kulkikin ambulanssi pillit päällä ja traktori huristeli ympäri tallin pihaa. Neakin nousi selkään ja meni Ressulla taas näin vuoden tauon jälkeen. Ressu oli niin kauniin ja elegantin näköinen kun kulki reippaassa ravissa kaula pyöreänä.




Illalla käytiin viellä nopeesti tallilla kattomassa oliko Emmi tullut tallille, kun lupasi tuoda sutulan meille kokeiluun ja olihan se. Satula oli ihan ok ja saadaan nyt lainata itä että nähdään vähän miten se käy näin pitemmän päälle ja toden näköisesti ostetaan sitten.


 
 
Noniin... Oliko postaus liian pitkä? Blogin nimi, ulkoasu ja toden näköisesti myös osoite muuttuu, mutta mitä mieltä te olette? Pitäisikö mun vaihtaa tuo osoite vaiko ei?

perjantai 22. toukokuuta 2015

"Voittajan on helppo hymyillä"

Moi!
Mulla oli viime lauantaina

kisat joissa menin uudella kisaponillani Doriksella. Mentiin aamulla jo hyvissä ajoin Jaden kanssa tallille letittelemään ja harjailemaan Dorista. Kun saatiin sykeröt valmiiksi ja poni harjattua mentiin katsomaan muutama rata ensimmäisestä luokasta. Siitä sitten siirryimme talliin laittamaan Dorikselle kamat päälle ja mä laitoin ratsastuskamat päälle.



Menin verkkaan noin 09:35. Mulla oli miltein 45 minuuttia aikaa verkkailla. Dooris oli tosi hyvä verkassa. Tein ravista pysähdyksiä ja peruutuksia sekä työskentelin ympyrällä tavoitteena saada poni läpi. Tunneilla mulla on ollut vähän haasteita peruutuksien kanssa, mutta verkassa tuntui kuin kaikki haasteet olisi kadonnut. Peruutukset meni ihan suoraan eikä mitään ongelmaa ollut. Laukat pyöri hyvin ja pienen ratsastuksen jälkeen ravin tahtikin alkoi pysy samana.



Pääsin sitten lopulta radalle ja selkään tuntui, että Doris olisi kytännyt tuomareita, mutta videolla sitä ei edes huomaa. Kun ratsastin rataa tuntui kuin puolet kulmista olisi oikaistu monella metrillä ja tiet olisi ollut todella huonoja mutta kaikki "virheet" tuntuivat olleen vain omaa mielikuvitustani.



Paperi oli kyllä paljon parempi mitä olin odottanut. Huikeat 64.545% toljottivat minua paperilta. Luokan johdossa oltiin, mutta ajattelin että sieltä tulee moni mun edelle. Kun oli enään kolme ratsukkoa jäljellä ja olin itse vieläkin luokan johdossa lähdin sitten laittamaan Dorista palkintojen jakoon. En ollut aivan varma pääsinkö sijoille, mutta ajattelin silti mennä valmiiksi kentälle. Yllätyksekseni kuulutettiin palkintojen jakoon ensimmäisenä mun nimi. Olin niin onnellinen ja tyytyväinen Dorikseen. En ollut ratsastanut sillä kuin neljä kertaa ja heti ensimmäisissä kisoissa voitto. Aamulla olin jo puhunut kuinka huikeaa olisi voittaa, kun en koskaan ollut voittanut koulukisoja.



Päivästä teki erikoisemman aamuinen pieni yllätys, kun Bellalla oli pikkuinen varsa karsinassa. Laskettu aika olisi ollut vasta kesäkuun loppupuolella mutta pikkuinen halusi päästä maailmaan jo nyt.



Onkos muut ollut nyt lähiaikoina kisoissa? Miten on mennyt? Ja kertokaa toki jos teillä on jotain erikoisia tai vähän vähemmän erikoisia kisamuistoja!

lauantai 9. toukokuuta 2015

Tälle pitäisi kyllä tehdä jotakin!

Moikka taas!
Mulle tuli yhtäkkiä ihan hirveä motivaatio alkaa kirjoittaa tänne, joten mikäs siinä kirjoitetaas sitten. Olen nyt tehnyt muutamia Bannereita näin viikonloppuisin kun ei oikein muutakaan tekemistä löydy ja samalla olen tullut ajatelleeksi että oman blogini ulkoasu on aivan järkyttävä!
Tälle tosiaan pitäisi tehdä jotain, mutta kun en oikein tiedä mitä mä tälle teen... Banneriin ei ole kuvia kun en nyt enää mene Bellalla vaan loppukausi taidetaan körötellä Dooriksen kyydissä ja arvatkaahan vaan ihan huvikseen onko mulla mitään kuvia Dooriksesta... No ei!



Jatallakaa en ole nyt käynyt kahteen vai kolmeen viikkoon kun ollut kaikenlaista muuta. Ja jos suunnitelmat menee odotusten mukaisesti en varmaan nyt menekään... Eli toisin sanoen mulla ei ole yhtään tietoa mistä hepasta mun pitäisi se banneri väsätä...



Kyllä tuolle bannerille jotain olisi kuitenkin tehtävä, kun en kehtaa katsoa edes omaa blogiani sen takia...  Tuntuu vaan nyt siltä että kaikki vanhat portit sulkeutuu ja uudet ovet on lukossa ja en tiedä millä avaimella mikäkin avataan.

Tämä postaus on nyt todella lyhyt kun en haluaisi oikein noista ratsastustunneista kirjoittaa kun ne on aina sitä samaa kehänkiertämistä ja ei tässä nyt mutakaan ole tapahtunut. Ajattelin että voisin kuvata teille jonkun videopostauksen niin millaisen haluaisitte? Esimerkiksi voisin toteuttaa myday:n, tallipäiväpostaus, kisapäivävideopostaus tai joku muu. 



Tavoitteena mulla olisi nyt saada 50 lukijaa täyteen joten autatteko mua siinä? Kiitos ja kumarrus kaikille blogiin liittyneille ja lämpimästi tervetuloa kaikille uusille!