Musta ei ole nyt hetkeen kuulunut taas mitään. Olen nyt yrittänyt selvitellä mun päätä ja jatkaa elämää. Tästä on nyt tasan kuukausi kun sain kuulla että Fina lähtee. Finasta puhuminen ja sen ajatteleminen tekee edelleen kipeää ja ikävä kasvaa päivä päivältä aina enemmän ja enemmän.
Motivaatio ratsastukseen oli aivan nollassa Finan lähdön jälkeen, mutta pikku hiljaa se alkaa palautua. Meni useampi tunti, joka näin jälkeen päin meni oikeasti hyvin, mutta ikävä sai mut itkemään ja ajattelemaan, että kaikki meni taas pieleen.
Motivaatiota ei kauheasti ole ollut mihinkään muuhunkaan. Koulussa on kuitenkin onneksi paljon kavereita ja viihdyn siellä. Blogiin kirjoittaminenkaan ei ole oikein innostanut, mistä olisin edes kirjoittanut?
Nyt olen pari viikkoa mennyt suomipojalla Veetillä ihan molemmissa lajeissa. Se on ollut ihan kiva varsinkin koulussa. Kulkee kivasti pyöreenä ja rentona kaikissa askellajeissa ainakin kunnon alkuverkan jälkeen.
Vaikka Veeti on ihan kiva ratsastaa, ei tämä Finan ikävöinti tule loppumaan varmasti koskaan. Blogi tulee olemaan todennäköisesti hetken ainakin hieman hiljaisempi, mutta kyllä tästä vielä jonain päivänä noustaan, toivottavasti!
-Jenna
